ÄÄNESTÄKÄÄ HYVÄT IHMISET ÄÄNESTÄKÄÄ !
Sampo Terho on europarlamentaarikko ja parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan ainoa suomalaisjäsen. Lisäksi hän on jäsen turvallisuus– ja puolustuspolitiikan alivaliokunnassa ja varajäsen ulkoasiain- ja työllisyysvaliokunnissa. Hän toimii EFD-ryhmän varapuheenjohtajana ja ryhmänsä koordinaattorina niin talous- kuin puolustusasioiden valiokunnissa.
Hänellä on siis näkemystä ja kokemusta EU:ssa toimimisesta ja vaikka hän kuuluukin eu-kriitikoihin, näkee hän itsensä enneminkin uudistajana, joka uskoo EU:n olevan vielä pelastettavissa ja suunnan muutoksen olevan mahdollista.
Mitä hän sitten muuttaisi EU:ssa ?
Ei tiiviimpää yhdentymistä vaan yhdentymisen toimivuutta, jossa näytetään toteen EU:n hyödyllisyys, keveys ja kansanvaltaisuus. Yhteisvastuu unionin jäsenmaiden kesken rajoittuu vain luonnonkatastrofien ja muiden jäsenmaista riippumattomien onnettomuuksien sattuessa – tähän eivät lukeudu pelastuspaketit rahansa tuhlaavien maiden osalta.
EU:n toimivaltaa on karsittava ja kansanvaltaa lisättävä. EU:n säädöstulva on tosiasia, josta valittavat elinkeinoelämän lisäksi myös EU-kansalaiset. Emme arjessamme aina ajattele kuinka paljon EU säänteleekin elämäämme: kodinkoneet, liikenne, asuminen ja ruoka. EU-kriisin myötä on myös luotu huomattava määrä jäsenmaiden taloutta ja verorahojen käyttöä ohjaavaa ja valvovaa sääntelyä kuin myös yhteisvastuumekanismeja niin valtioiden kuin suurpankkien pelastamiseksi. Unionin kansanvaltaisuutta on vahvistettava niin suorin kansanäänestyksin, demokraattisella komissaarivalinnalla kuin europarlamentin toimintaa järkeistämällä. Sääntelyä tulee karsia kuulemalla laaja-alaisesti jäsenmaita, elinkeinoelämää ja kansalaisjärjestöjä nykysääntelyn ongelmista. Eurokriisiin liittyvät six-pack ja two-pack säädäntöpaketit sekä vakausmekanismi on purettava kokonaan.
Suomen on hylättävä idealismi EU:n ytimessä istumisesta hintaa kyselemättä ja arvioitava jatkossa kaikkea EU-politiikkaa kansallisen hyödyn pohjalta. Mikä on siis integraation hinta verrattuna saatuun hyötyyn. Liittovaltiokehitys on pysäytettävä, koska siinä Suomi jää keskusvaltioiden politiikan maksumieheksi, osaksi liittovaltion periferiaa. Keskusvallalla ei ole aikaa, mielenkiintoa tai kykyä kehittää Suomea ja ymmärtää paikallisia tarpeita ja olosuhteita. Liittovaltio tarkoittaisi myös tulonsiirtojen ja yhteisvastuun lisäämistä, kun väkirikkaat ja vähävaraiset maat pääsisivät päättämään entistä suuremmasta osasta verorahojemme käytöstä.
Hän lähetti terveiset kaikille kansalaisille: äänestäminen EU-vaaleissa on rauhanajan puolustusta Suomen itsenäisyyden puolesta.
